Sauna?

Loppuvuoden mietteitä 29.12.2012

Joululomalla 2012 kun päätin levätä ja olla ajattelematta keskeneräistä saunaprojektiamme, yllätin aika ajoin itseni seuraavanlaisesta umpikujaisesta ajatuskiertymästä;

”Aika korkeahan siitä tulee… Entä jos se kaatuu heti ensimmäisessä mutkassa..? Aika painavakin… Jos akseli, laakerit tai renkaat eivät kestäkään..? Ja onkohan tuo alusta nyt tarpeeksi vahvistettu? Koko runkohan saattaa notkahtaa ensimmäisessä montussa… Mistä saan halvalla traktorin? Vesieristys, ilmankierto, lumikuorma, paloeristys, suojaetäisyys, piipun korkeus, kaadot, ilmarako, lattian tuuletus, kaltevuus, vakuutus, liimat, kulmat, puuttuvat tarvikkeet, terva, vaahtosammutin, sponsorit, ruuvit, kulmaraudat, paniikki, sijoituspaikka, aikaraja, kaaos, susi, painajainen, paniikki, paniikki, paniikki, paniikki, PUM!”

…Ja uudelleen alusta…

Selventääkseni hieman näitä sumuisia sauna- ajatuksiani koetan tässä vastailla parhaan kykyni mukaan muutamiin projektin eri vaiheissa nostattamiin kysymyksiin ja ihmettelyihin, omiini ja muiden.

”Miksi juuri sauna?”

Minulle tarjottiin talvikaudeksi väliaikaista projektiohjaajan paikkaa Työpaja Apajalta, piti vain nopeasti keksiä jonkinlainen projekti… Sauna edustaa itselleni jotain suurta ja pyhää, luovuuden lähdettä, puhdistautumispaikkaa keholle ja mielelle… Siis miksi ei sauna..? Sana sauna karkasi suustani, Apajan henkilökunta piti ajatuksesta, innostui siitä ja nyt ollaan tässä.

”Miten suunnitelma rakentamisesta muotoutui?”

Ajatuksena oli lähteä rakentamaan saunaa kierrätys- ja löytömateriaaleista. Sattumien ja muutamien puheluiden seurauksena huomasin, että sauna todellakin edustaa suomalaisille jotain suurempaa ja pikkuhiljaa saunan rakennustarpeet olivat jo pääosin hallussamme, kiitos mahtavien lahjoittajien.

Koska lahjoitetut materiaalit olivat ensiluokkaisia ja korkealaatuisia, päätimme luopua kierrätysmateriaalien haalimisesta ja sekoittamisesta projektiin. Pyrimme antamaan lahjoittajien tuotteille parhaan mahdollisen sijoituksen osana laadukasta suomalaista saunarakennelmaa.

”Olenko ennen rakentanut mitään tällaista?”

Olen ollut ”lautapoikana” traktorin peräkärrylle rakennetussa saunassa. Sauna on edelleen, parinkymmenen vuoden jälkeen hyvät ja pehmeät löylyt antava komistus Kokemäenjoen varrella. Kunnia tästä ei tosin kuulu minulle….

Omissa rakennelmissani ei yleensä vaadita juurikaan kantavuus-, ilmankierto- tai vedeneristystietämystä. Vanhaa taloa remontoidessani olen usein todennut olevani suhteellisen surkea rakennusmies. Onneksi tässä saunaprojektissa on pätevämpiä rakennusmiehiä mukana… Mikäli olisin rakennellut täysin oman pääni mukaan, pontimenani ainoastaan saunan ulkonäölliset seikat, olisivat alussa mainitsemani kauhukuvat toteutuneet varmasti…

"Olenko ennen toiminut ohjaajana?"
 Muutamia hajanaisia Kuvataidekoulun leiriohjaajan tms. toimia lukuunottamatta, olen aina viimeiseen asti pyrkinyt välttelemään kaikenlaisia ohjaus-, opetus- ja esittelytöitä. Kun on noin about parikymmentä vuotta itsekseen pupertanut milloin mitäkin palikkaa "ylhäisessä" yksinäisyydessään vailla muita ihmisiä tahi säädeltyjä kahvi- tai ruokailutaukoja, on tässä projektissa juuri tuo ohjauspuoli osoittautunut haastavimmaksi osa- alueeksi. Työtehtävien jakaminen muille kun omienkin tehtävien selvittäminen on välillä hakusessa, on ollut ajoittain yllättävänkin haasteellista...
Olen huomannut myös kyttääväni jokaista työvaihetta, jokaisen ruuvin paikkaa, jokaista pikku rakoa jne. millimetrin tarkasti... Kun päässä on jonkunlainen tarkka kuva siitä mitä jonkun pitäisi olla, niin... Tässä on ollut kasvun paikka ja joitain kompromisseja on pitänyt tehdä... Toisaalta... Jotkut ovat sanoneet; "Jumala asuu yksityiskohdissa.", ja se on mielestäni edelleen ihan hienosti sanottu... 

”Olenko laskenut kuinka paljon rakennelmalle tulee painoa?”

En! Myöhäistä! Siitä asti kun sain päähäni, että saunasta tulee juuri tuonkaltainen ja näpertelin pienoismallin valmiiksi, oli painoon oikeastaan mahdollista vaikuttaa vain mahdollisimman keveillä materiaaleilla. Koska saunasta oli tultava juuri mallinsa mukainen, vaati sen rakentaminen tietyn määrän esim. pohjan vahvistamista ja runkopuuta kestääkseen. Saunan korkeudesta jouduimme hieman nipistämään, mutta vain senverran ettei toimivuus kärsisi. Samoin jouduimme hieman muuttamaan saunan keskiosan harjakattoa, jotta katto ei tulisi liian alas. Saunan sisäverhoiluksi kaavailin jossain vaiheessa ohutta alumiinilevyä, mutta puutteellinen tietämys kuumuutta hohkavien alumiiniseinien vaikutuksesta saunomismukavuuteen, sai minut hylkäämään ajatuksen.

Rakennelman paino on alusta asti tiedostettu mahdolliseksi ongelmaksi. Jos joku katastrofi sattuisi, olen alusta asti tiedostanut myös sen riskin olemassaolon, että tulisin olemaan tässä kaupungissa lopun elämääni tunnettu ”Saunamiehenä” tai jonain sen vastikkeena…

”Miksi siellä pitää peseytyä? Eikö peseytyä voi järvessä?”

Sauna on puhdistautumispaikka, siis miksi siellä ei pitäisi peseytyä? Vaikka saunasta periaatteessa vedettävä tuleekin, sitä tuskin tullaan vetelemään aina perässä järvenrannalta toiselle. Saunominen tapahtunee pääasiassa kuivalla maalla, ilman uintimahdollisuutta, siksi saunasta tulee sellainen jossa peseytymisen ja huuhtelun on oltava mahdollista… Sauna on eristetty, jotta sitä voidaan käyttää myös talvipakkasilla. Tarkoituksena on rakentaa toimiva, toivottavasti visuaalisesti mielenkiintoinen siirreltävä sauna.

”Miksei sähkökiuasta? Sähkökiuas veisi vähemmän tilaa pienissä saunatiloissa.”

Syitä on monia; 1. Itse pidän enemmän puukiukaasta. Puun palamisen synnyttämät valotanssit, palamisäänet ja tuoksut liittyvät mielikuvissani vahvasti saunaan. 2. Koska kiukaan lasisesta luukusta kajastava tuli on tärkeä osa saunan valaistusta. Palaessaan tuli luo valoa myös saunan ulkopuolelle. 3. Koska olennaista saunan visuaaliselle ilmeelle ovat renkaiden päälle varastoitavat halot. Laatikkomaisuuden katkaiseva ”halkoraita”. Sähkökiuas poistaisi syyn halkojen olemassaoloon. 4. Koska harvemmilla saunomispaikoilla johon sauna jatkossa siirretään, on odottamassa pistokepaikka, johon kiukaan johdon voisi tökätä. Näin sähkökiuas vaatisi oman aggregaattinsa mukaan, eikä sellaisen hurina ja käry kuulu miellyttävään saunomisrituaaliin…

”Miksi lasitiilet? Miksei normaaleja ikkunoita?”

Aivan suunnittelun alkuvaiheessa ensimmäiset mielessäni saunaan haluamani elementit olivat lasitiilet ja niiden mahdollistama tasaisesti eripuolilta sisään ja ulos siivilöityvä valo… Olen saunonut saunoissa joissa valo on ollut kova ja kylmä suora sähkövalo ja todennut sellaisen häiritseväksi. Tämän vuoksi en halua saunaan minkäänlaisia ledejä tms. sähköisiä valonlähteitä. Haluan saunan valaistuksen olevan rauhoittava luonnonvalo ja elävän tulen luoma hillitty, pehmeä valo. Saunan tulee olla hämärä ”kolo”, jossa silmät, mieli ja keho lepäävät.

”Miksi katon pitää olla tuollainen kolmiosainen? Eikö olisi ollut yksinkertaisempaa tehdä ihan perinteinen harjakatto?”

Olisi ollut ehdottomasti. Harjakatto olisi myös epäilemättä tukevoittanut etu- ja takaosan yhdistymistä. Myös tuulikuorma vedettäessä olisi varmaankin ollut pienempi… Oli kuitenkin jo melko alkuvaiheessa selvää, ettei saunaa vedettäisi moottoriteillä 120 km/h nopeuksissa. Hiljaa ja tasaisesti lähialueilla siirrettäessä, ei tuulesta aiheutune ongelmia…Halusin tehdä saunasta jotain muuta kuin sellaista mitä vastaavista olen nähnyt tehtävän, välttää tyypillistä harjakattoista ”mökkimallia”. Toisaalta… Nyt kun silmä poimii ja aivo rekisteröi herkemmin erilaisia kattorakenteita, huomasin eräälläkin uudehkolla asuinalueella käytetyn hyvin paljon vastaavia erisuuntaisia vinokattoja. Luultavasti olen omaksunut nykyarkkitehtuurin tuulia tiedostamattani alitajuisesti…

”Onko sillä jo nimi?”

Ajattelin ulkoverhouksena käytetyn OSB- levyn kuvioinnin ja lasitiilten luoman loimutuksen yhteisvaikutuksesta syntyvän tunnelman tähden kutsua sitä ensin ”Loimuksi”, mutta jotenkin… ”loimulohi”… ”hevosen loimet”… ”Loimaa”… Jotenkin loimu sana kuullostaa liian mahtipontiselta ja nykyään riittämiin kaikenlaisessa joulusuomikirppisperinnetuotteistuksessa käytetyltä ja tuo mieleeni liiaksi kalan tai lentopallon. Luovuin siis tästä ja ajattelin kutsua saunaa nimellä ”Lyhty”. Voin kuvitella mielessäni luonnon tulen luoman lyhtymäisen vaikutelman pimeinä talvi- iltoina saunottaessa. Nimeä ei vielä ole lukkoonlyöty ja koska seinät tervakäsitellään, saattaa nimeksi tulla vielä vaikkapa ”Tervas” tahi joku sen johdannainen…

”Matka on tärkeämpi kuin päämäärä…”

Joku heitti ilmoille keskustelun lomassa tämän vanhan moneen asiaan pätevän lauseen. Jos yksikin projektissa jollain tavalla mukana ollut henkilö saa tästä jonkunlaisen mieleenpainuvan kokemuksen, on se nähdäkseni jo toteuttanut tarkoituksensa. Itse rakennelman lopputulos tai ulkomuoto ei tällöin ole se pääasia vaan se, miten siihen on päädytty. Toivon toki ettei tuo ”mieleenpainuva kokemus” ole alussa mainitsemieni uhkakuvien toteutuessaan kirvoittama yleinen vitsinaihe…

KP